1st d-line

Tänään oli tosiaan ensimmäinen deadline projekti DC:ssä ja molemmat pysyi siinä. \o/ (Ja projekti on DC vain minun kirjoissani.) Tällainen kuva tällä kertaa:

Projekti DC

Löytääkseen oman tyylin taiteilijan on ensin otettava haltuun jonkun toisen tyyli, ja lähdettävä työstämään omaansa sen pohjalta. Itse olen aina ihaillut Marvelin ja DC:n supersankarisarjakuvia ja niinpä pitkähkön pohdinnan jälkeen Batman tuntui luontevalta valinnalta. Eikä vähiten siksi, että olin aiemmin mennyt kaivamaan sarjakuvan ensimmäisiä numeroita käsiini.

Nebulae innostui ajatuksesta myöskin ja niinpä minun projektistani tuli meidän. 1-2 kuvan viikkotavoitteella mennään, tarkoituksena työstää yhtä kuvaa yhdessä sovittuun d-lineen asti ja sitten siirtyä seuraavaan.

Ensimmäinen kuva on siis itsekseen tehty, ensimmäinen yhteinen deadline on ke 17.7. ja taidan itseä kiusatakseni julkistaa kuvia ja täälläkin. Mutta mistä se kaikki siis lähti:

Kokopäiväahdistuja

En tiedä tuleeko muille koskaan elokuvia katsoessa tai kirjoja lukiessa sellainen olo, ettei omassa elämässä ole mitään. Ei jännittäviä, mielenkiintoisia käänteitä tai onnellisia loppuja. Ei mitään. Vain tasaista arkea, johon voi harvoin olla tyytyväinen.

Sen lisäksi itselleni iskee riittämättömyys kirjoittamisen saralla. En osaisi kirjoittaa mitään noin kiehtovaa. Käytän vain kliseitä toisten perään. Ahdistaa. Vituttaa.

En ole tyytyväinen tähän tilanteeseen, enkä todellakaan tarpeeksi pitkäjänteinen tehdäkseni asialle jotain. Katsotaan onko edes tämänhetkisellä piirtoprokkiksella mitään vaikutusta mihinkään suuntaan.

Kesälukemista

Olen taas hankkinut vähän lukemista, kun sitä ei vielä ollut. (Yhtäkään en siis tuolta kirja-alennus -merkinnän listalta ole vielä loppuun lukenut. Hups.)