Ensivaikutelmani Aura Kingdomista!

Pitkän tauon takaa pienestä painostuksesta lähdin minäkin nyt kirjoittamaan blogiin. Koska olen aikamoinen mmorpg- addikti välillä päätin sitten kirjoittaa pienen ensivaikutelman eräästä uudesta mmorpg:stä, jonka CB (=closed beta) saatiin päätökseen reilu viikko sitten. Lyhyesti: Aura Kingdom (tunnetaan myös nimellä Fantasy Frontier) on lännessä Aeria gamesin julkaisema 3d Anime mmorpg. AK:ssa voit valita kahdeksasta eri classista itsellesi sopivan. Classeihin kuuluvat guardian, grenadier, gunslinger, duelist, ravager, bard, sorcerer ja wizard. Classijako on aika yleinen, eli löytyy tankki, damagedealerit (single target ja aoe*) ja supportit. Jokainen classi ainakin CB:ssä omaan silmääni vaikuttivat hauskoilta. Itse pelasin closed betassa grenadierilla, koska kuka nyt ei haluaisi aseekseen jättimäistä tykkiä. Grenadierista voin sanoa sen verran, että matalissa levuissa taitaa olla se helpoin, mutta muut classit ottavat myöhemissä levuissa paljon kiinni. Jatkoin open betassakin grenadier linjalla, oli se tykki sen verran seksikäs. Tällä hetkellä hahmoni on 45lvl grenadier/sub-classina gunslinger.

Hahmoni questejä tekemässä!

Eikö olekin mahtava eidolon?

Vierellesi saat taistelemaan myös oman eidolonisi. Saat aluksi valita 4 erilaisesta eidolonista itsellesi sopivan. Eidoloneilla on erilaiset tyypit kuten classeillakin. Osa on enemmän defense painoitteisia, osa perustaa hyökkäykseen (single target/aoe*), osa on support- painotteisempia. Myöhemmin saat mm. questeista uusia eidoloneja. Eidolon systeemi vaikuttaa ihan jännältä, vaikka veikkaankin tämän painottuvan enemmän cash shopin puolelle myöhemmin pelissä.

Koska peli on ilmainen eikä sisällä kuukausimaksuja, mitään varsinaisia rajoituksia ei ole pelin suhteen, mutta voit huomata pian, että tiettyjä asioita saattaa helpommin saada ostettua oikealla rahalla kuin metsästämällä. Itselläni ei ole tällaista ongelmaa vielä ollut, sillä esineiden drop rate on aika hyvällä mallilla. Toisaalta peli ei sisällä PvP-mahdollisuutta vielä muualla kuin battlegroundissa tai duel- muodossa, joten PvE-pelaajien ei tarvitse välttämättä kiinnittää mahdolliseen ”pay to win” tilanteeseen niin paljon huomiota. Ottaen huomioon pelin nuoren iän en aio mäkättää asioista, jotka eivät vielä ole muodostuneet isoksi ongelmaksi. PvP- fanien kannattaisi silti pitää tämä mahdollisuus mielessä, että ilmaispelaajan voi olla vaikeaa pärjätä cash shoppereiden rinnalla. Experiencen saanti on nopeaa, mutta välillä tuntuu takkuiselta jos olet jättänyt dungeon- questejä väliin. Pelistä löytyy helppo tapa etsiä tiimiä dungeon- questeille. Pelaajamäärä on muutenkin suuri, joten seuraa ei tarvitse kaukaa etsiä :)

Peli iski omaan silmääni ensimmäiseksi ainakin graafisesti miellyttävänä ja söpönä. Hahmojen designit ovat tyyliteltyjä ja koko pelin ilme on sopivasti sarjakuvamainen. Pelin kartat eivät itselleni ainakaan näyttäneet tylsiltä vaan sama söpöys jatkuu niissäkin.

AK:n ongelmana itselleni oli pelin geneerisyys. Olen pelannut tarpeeksi monta mmorpgtä, että moni tuntuu nykyään liian samalta. Aerialla on tapana muutenkin julkaista hyvin paljon samankaltaisia välillä, eikä tämäkään eroa loppujen lopuksi paljoa esim. Eden Eternalista (jota myös pelasin closed betasta lähtien). Tällaisten pelien uutuudeen viehätys voi kadota hyvin pian, varsinkin jos peliin ei vaivauduta tuomaan uutta sisältöä tarpeeksi usein. Mmo:t voivat vanheta graafisesti aika nopeaan, kun samankaltaisia tehtaillaan aika tiuhaan tahtiin ulos. Koska en ole paljon harrastanut esim. PvP- toimintaa AK:ssa en voi sanoa mitään classien tasapainosta. PvE ei tarjoa kovin paljon mitään uutta, eivätkä boss- taistelut olleet kovin mielenkiintoisia verrattuna muihin samankaltaisiin peleihin, tosin se saattaa osittain johtua pelin taistelutyylistä mikä ei ole action- painoitteinen vaan perinteisempi lukitse kohteeseen ja lauo skillejä. Itse toivoisin markkinoille enemmän Dragon Nestin, Teran ja Vindictuksen kaltaisella mekaniikalla toteutettuja pelejä, jotka ovat vauhdikkaita ja missä pitäisi jo pärjätä myös hyvillä väistöliikkeillä. PvE muuten on suhteellisen kivasti toteutettu sillä et voi varastaa muilta tappoja, mutta käsittääkseni pystyt avaamaan muilta tippumia aarrearkkuja. Kilpailuksi PvE menee lähinnä harvinaisten monstereiden kanssa.

Aura Kingdom on kokeilemisen arvoinen, ja aika helposti lähestyttävä mmorpg niille jotka eivät tällaisia ole pelannut. ;) Tämä ei nyt ollut varsinainen arvostelu vaan lähinnä hölinää millaisen ensivaikutelman tämä peli on minulle antanut.

*area of effect

Kivaa kun on lunta ja pakkasta!

Mutta ei ihan näin kylmä tarvis olla.

Ärsyttää, kun iho kuivuu ja joka paikkaan sattuu, koska ei ole orientoitunut kantamaan rasvatuubia aina mukanaan. Töissä kädet halkeilee, kun siellä ei yksinkertaisesti ole kosteusvoidetta, mitä voisi välillä sipaista kuivuneisiin rystysiin (ja kumihanskat auttaa kyllä jonkun verran, mutta ei nekään ihoa kosteuta, vaan päin vastoin kuivattaa, koska mitkä alushanskat).

Nenä vuotaa kuin viimeistä päivää, koko ajan. Ja niistäminen sattuu, koska joko a) sitä rasvaa ei ole mukana tai b) siitä ei ole mitään hyötyä, koska sen niistää koko ajan pois.

Ja tuolla käveleminen! Naama tippuu, kun on niin kylmä! Ja vaikka sitä pitäisi kaulaliinaa poskien suojana niin aika pian se hengityksen kosteus kerääntyy poskipäille/ripsiin ja jäätyy siihen. Ja kun sitä pakkasta on täällä rannikolla vain 18 astetta, niin kai sitä joku siellä jo ajattelee, ettei tuo ole vielä edes kylmä. No ei se ehkä olisikaan, ellei se olisi hypännyt siitä +4:stä sinne -18:saan yhdessä yössä.

Hyvä se on olla iloinen siitä, kun talvi tuli, kun voi mennä joka paikkaan autolla, joka majailee pääasiassa lämmitetyssä autotallissa.

Tällainen pakkaspäivän ylistys tällä kertaa. Ehkä jotakin älykästä seuraavaksi (maybe).

Briefly in English:

It's -18 degrees (Celcius) outside and I'm tired of blowing my nose and my hands being so dry they're just hurting all the time. So, yay, it's finally winter!

Luettu: Käen kutsu

Sain poikaystävältäni joululahjaksi Robert Galbraithin* kirjoittaman Käen kutsun (The Cuckoo's Calling), joka aloittaa nokkelasti Cormoran Striken tutkimuksista kertovan sarjan.

Päähenkilönä Strike on sopivan humoristinen, aivan eri luokkaa mm. Hercule Poirotin ja Sherlock Holmesin kanssa. Ja vaikka mielelläni luenkin lisää tästä varsin sympaattisesta etsivästä ja hänen sihteeristään, Robin Ellacottista, ei tätä voi yhtä vakavasti ottaa kuin kahta edellä mainittua. Tarina on varsin mukaansatempaava ja helppolukuinen, mutta samanlaista jännitystä en tästä löytänyt kuin dekkareista yleensä.

Minä en missään vaiheessa pelännyt kenenkään puolesta. En hetkeäkään. Olin oikeastaan kiinnostuneempi Striken ja Robinin välisen suhteen kehittymisestä kuin itse murhatapauksesta.

Ensimmäinen virke: "Kuhina kadulla oli kuin kärpäsen surina."

* Galbraith on J.K. Rowlingin pseudonyymi

Uuden vuoden lupauksen kaltaisia

Varsinaisia lupauksia siis en tehnyt vuodenvaihteessa, mutta suunnittelin pientä asenne-remonttia ja asetin vuodelle pari (pientä) tavoitetta.

1. Saa opiskelupaikka

Tätä olen jahkannut vähän liian kauan, ylioppilaaksi valmistuin -09 ja sen jälkeen olen kokonaisen vuoden viettänyt koulun penkillä, opiskelemassa alaa, joka ei todellakaan napannut. Joten, pitäisi päästä opiskelemaan siis! Vihdoin.

2. Kirjoita peli

Tällä on allekirjoittaneelle kaksikin merkitystä, nimittäin mielessä on pyörinyt ihan todellinen PC-peli, yksinkertainen point&click, joka on saanut idean yhdestä novellinpoikasajatuksesta. Tarkoitus on saada tätä projektia mahdollisimman pitkälle tämän vuoden puolella, ajatuksena itse toteuttaa ainakin käsikirjoitus ja grafiikka, luultavasti myös koodaus (johon saatan myös hakea apua hivenen fiksummalta).

Toinen ajatus liittyy läheisesti pöytäroolipeleihin, ensisijaisesti D&D 2.0:aan, miksei myös johonkin muuhun systeemiin. Tarkoitus olisi kirjoittaa jokin pätevä seikkailu suunnilleen 3-5 viidelle hengelle ja sitäkin suurempi tarkoitus olisi joskus pelauttaa se jollain porukalla.

3. Poistu mukavuusalueeltasi

Tämä liittyy lähinnä.. No, kaikkeen. Työnhakuun, syömiseen, asioiden tekemiseen yleensä. Olen jämähtänyt kaavoihin, teen mielellään asiat aina samalla, hyväksi havaitulla tavalla ja kokeilen uusia asioita todella huonosti. Keksin itselleni luoja ties mitä tekosyitä, ettei tarvitse, ja kiukuttelen kuin pikkulapsi, jos joku on siitä eri mieltä. Joten. Koetan parhaani mukaan olla sopeutuvaisempi yhteiskuntaan ja kokeilla asioita, jotka ensinäkemältä vaikuttavat siltä, etten halua niin tehdä ja niin edelleen.

4. Lue enemmän (taas)

Viimeisenä, joskaan ei vähäisimpänä tarkoitukseni on lukea enemmän. Jos ei muuten, niin vähintään illalla hieman, ennen nukkumaanmenoa. Luin joskus hirveästi ja muistan hämärästi kuinka mielekästä se on, joten haluan palata sinne. Ja toivon mukaan se herättää taas myös mielenkiintoa kirjoittamiseen ja/tai piirtämiseenkin.

Hyvää jo alkanutta vuotta itse kullekin säädylle.