Day 2 - The significant other

Toisen päivän tehtävänantona oli joku josta pidän (julkisuuden henkilö/parempi puoli/ihastus), ja minä sitten päätin luovasti toteuttaa tuon paremman puoleni. Yhdistämällä sen rakkauteeni Leijonakuninkaaseen.

Tänään sain tehtyä ihan loppuun asti, eilen jäi vähän varjostukset uupumaan, kun pitikin kiiruhtaa töihin. Ei tämä mitään parhaimmistoa ole, myönnetään, mutta ainakin oli hauskaa!

P.S. 50. postaus!

(Day 1 - Me!) Day 5 - Favourite outfit!

30 days of Art haasteen ensimmäisen päivän tehtävä on piirtää jonkunlainen omakuva ja tällainen tuli minun versiostani. Koska olen aamuihminen ja aina miehen töihin lähetettyäni kiskaisen sen sweat pantsit jalkaan ja nukahdan sohvalle.

Edit// Eli tämä kävikin Day 5:seen. End of the story. Uusi Day 1

Hyvin satunnaista itsetuntoahdistuksen tynkää

En jaksa edes selittää, miten alunperin päädyin selailemaan TÄTÄ blogia. Kuitenkin sitä selaillessani nousi esiin kaksi hyvin, hyvin tärkeää pointtia.

Ensinnäkin, hitto miten kaunis naisihminen. Että ihan ärsyttää, kun pitää olla noin sinut itsensä kanssa, ettei sitä voi olla kuin pirun nätti.

Toiseksi olen aina ihannoinut sellaisia ihmisiä, jotka uskaltavat olla sitä mitä ovat. Allekirjoittanut kun kuuluu sarjaan "Punaiset pillifarkut?! Mit vit, nainen, nyt jotain rajaa!" Isoveli siis riemastui mun uudesta rakkaudestani, oh well, who cares?

...

I do. Sad but true.

Ei mulla taaskaan muuta. Ensimmäinen työpäivä loman jälkeen ja vituttaa jo etukäteen. *thumbs up*

Muumimukeja

Pari päivää sitten näin uuden Muumimukin. Muutto on uusi, jokseenkin hellyyttävä kappale tuohon suloiseen sarjaan, ja ai että, kuinka haluan sen! Mutta uutuksilla on hintansa. Kaksi euroa tavallista kalliimpi muki sai tällä kertaa jäädä odottamaan hyllyyn.

Sen sijaan mies (!) suuntasi hyllyväliin, jossa muut ihanaiset Muumimukit oleilevat ja jäi katselemaan niitä kiireettömästi. Hyvin, hyvin harvinaista tämän miehen kanssa. Ai että katseltaisiin mukeja? Vaikkei niitä edes tarvita? Ja vielä oikein katseltaisiin?

Ja mistä tulin suorastaan syntisen onnelliseksi on se, että meille kotiutui kaksi uutta Muumimukia♥ Nipsu ja Mörkö saivat seurakseen Hattivatit ja Pikku Myyn. Tiuhti ja Viuhti ovat toivomuslistalla, samoin turkoosi Muumipeikko (insinöörimuumi♥) ja Niiskuneiti. Mahdollisesti Mymmelikin.

Ja kun sanomme, ettemme voi muuttaa toista, se lienee totta. Mutta ajan myötä saamme toisista enemmän ja enemmän irti.

Luettu: Huone

Emma Donoghuen kirjoittama Huone oli kyllä vaikuttava tapaus. Kirja on kirjoitettu viisivuotiaan Jackin näkökulmasta, pojan, joka on elänyt koko elämänsä yhdessä huoneessa.

Mielenkiintoisen tästä teki ehdottomasti se, miten kirjailija on onnistunut kirjoittamaan asiat aidosti lapsen näkökulmasta. Asiat ja tapahumat on selitetty niin, että lukija ymmärtää mistä on kyse, vaikka Jack itse ei ymmärräkään. Se, miten pienen lapsen sinisilmäisyys on esillä joka hetki.

Tämä herätti enemmän tunteita kuin selkeitä ajatuksia, mutta ehdottomasti suosittelen jokaiselle. Joka ei ahdistu liian herkästi. Hyvänä mittarina toiminee se, onko ennen lukenut esim. Torey Haydenin kirjoja. Genretyhmänä sanon vain, että sopii Haydenin tyylisestä kirjallisuudesta nauttivalle.

Ensimmäinen virke: Tänään minä olen viisivuotias.

Nebulaen piiiitkä mystinen tauko

 Okei, pienestä painostuksesta tämäkin tyttö sai vihdoin kirjoitettua jotain tänne :) Ja kiitos Saappaattomalle synttärionnitteluista.

Lupauduin aikoja sitten ruveta taiteelliseksi, mutta homma painui meikäläiselläkin vähän kasaan :( Olen koittanut vähän piirrellä, mutta ei tämä oikein jaksa tulla tavaksi. Aikani on lähinnä mennyt erilaisten pelien pelaamiseen, ja köh köh en usko tämän muuttuvaan pieneen hetkeen. Olen ”taskuun” kirjoitellut muutamia blogitekstejäkin, mutta en ole niitä vielä viitsinyt julkaista, sen verran vihaista tekstiä tulossa :D

Okei tämä oli ehkä hävettävän lyhyt blogiteksti ikinä.  

Tunnisteista ja muita mietteitä

Hakkaan päätäni yhä uudelleen ja uudelleen seinään tuon ah niin ihanaisen Valkyrian kanssa. Selostelenpa sitä tilannetta jossain vaiheessa vähän enemmän, nyt olen liian väsynyt, liian turhautunut ja aivan liian kypsä.

Minun ei tänään edes pitänyt kirjoitella mitään, mutta päädyin käyttämään yhden tylsyyden hetken lueskeluun ja tadah, tässä sitä taas ollaan.

Ajatuksia herätti tuo tunnisteiden järkyttävän pitkä litannia tuossa oikeassa reunassa. Kertonee hieman, miten vähän yhtä järkevää linjaa tällä bloginpoikasella on. Voisi kai sitä silti joku kaunis päivä vähän katsella ja kuunnella ja miettiä, saisiko noita tiivistettyä vähän.

Projekti DC:lle kävi, kuten monelle projektille sitä ennen, eli se kuivui vähän kasaan, ainakin toistaiseksi. Siitä huolimatta olen kuitenkin koettanut piirrellä ja tehdä edes jotain. Olen kuitenkin (jälleen) siinä pisteessä, etten tiedä mitä ja miten, ja millä tavoitteilla. Kadehdin aivan suunnattomasti niitä ihmisiä, joilla on elämässään selvä linja, selvät unelmat ja pyrkimykset, selkeä tahto ja selkeät tavoitteet.

Tänään näemmä toistellaan ja toistellaan. Koettakaa kestää, en ota sitä mitenkään vakiotyyliksi. Kai.

Ja psst!

Onneksi olkoon vanhenemisen johdosta, Nebulae-kulta♥