Haha!
Kaksi viikkoa jaksoin laskea kaloreitas ja merkkailla syömisiäni. Joka päivä pyörällä töihin kariutui ensimmäisen viikon jälkeen ja pakkohan se on laiskan myöntää, että mieluummin otan kyydin sinne ja takaisin kuin poljen sitä ikuista ylämäki-alamäki-ylämäki (yhdessä kulkiiieeeen) paskaa 20 minuuttia suuntaan.
En osaa pyöräillä nätisti, vaan perillä ollaan aina keuhkot tulessa ja hiki pinnassa. Pyöräni myös pitää ärsyttävän kolahduksen joka kerta kun vasen poljin on ala-asennossa. Ajoittain oikea polveni pitää samankaltaisen äänen suoristuessaan. Vain jälkimmäisenä kuvailtu ääni myös sattuu.
Olen siis syönyt pullaa, päivittäin, sekä töissä että kotona, unohtunaut salaatin, liftaillut kotiin aina mahdollisuuksien mukaan ja silti kadottanut vyötäröltäni 1,5cm. Nyt jos saisi motivaation kerättyä ja oikeasti tehtyä keskivartaloliikuntaa niin huh huijaa! Bikinikunto 2020!
Joku kaunis päivä minun fyysinen kuntoni on siinä pisteessä, ettei henkisellä kunnolla ole enää väliä.
