On niin ihanaa olla nainen, osa 2

Haha!

Kaksi viikkoa jaksoin laskea kaloreitas ja merkkailla syömisiäni. Joka päivä pyörällä töihin kariutui ensimmäisen viikon jälkeen ja pakkohan se on laiskan myöntää, että mieluummin otan kyydin sinne ja takaisin kuin poljen sitä ikuista ylämäki-alamäki-ylämäki (yhdessä kulkiiieeeen) paskaa 20 minuuttia suuntaan.

En osaa pyöräillä nätisti, vaan perillä ollaan aina keuhkot tulessa ja hiki pinnassa. Pyöräni myös pitää ärsyttävän kolahduksen joka kerta kun vasen poljin on ala-asennossa. Ajoittain oikea polveni pitää samankaltaisen äänen suoristuessaan. Vain jälkimmäisenä kuvailtu ääni myös sattuu.

Olen siis syönyt pullaa, päivittäin, sekä töissä että kotona, unohtunaut salaatin, liftaillut kotiin aina mahdollisuuksien mukaan ja silti kadottanut vyötäröltäni 1,5cm. Nyt jos saisi motivaation kerättyä ja oikeasti tehtyä keskivartaloliikuntaa niin huh huijaa! Bikinikunto 2020!

Joku kaunis päivä minun fyysinen kuntoni on siinä pisteessä, ettei henkisellä kunnolla ole enää väliä.

On niin ihana olla nainen

Kuten suurin osa naisihmisistä tietää, ulkoisen paineen lisäksi luomme itsellemme sisäisen paineen siitä, miltä näytämme. Yritän aina vähätellä ulkonäköpaineita, joita koen ja olla kuin en kokisikaan, mutta kurja tosiasia on, että olen suuren osan ajasta aivan liian tietoinen omasta ulkonäöstäni. Tai siitä ainakin, että näytän joltain. Vainioharhailen, että näytän kummalliselta, hassulta, typerältä, naurettavalta, ääliöltä, ja niin edelleen.

Lueskelin tuossa ennen bloggaamisen uudelleen aloittamista koko blogin läpi. Meillähän oli elämäntapojen parannus projektia ynnä muuta. Ja vaikkei vieläkään kukaan täysjärkinen allekirjoittaisi, että näytän pullasorsalta, sain konkreettisen todisteen siit,ä että olen lihonnut. Vyötärölleni nimittäin on kertynyt viidentoista sentin edestä lisää tavaraa. Ja sen lisäksi että +15cm näyttää pahalta paperilla, se näyttää pahalta peilissäkin.

Joten vainoharhailu alkakoon! Olen aloittanut kesätyöt, joten sitkeästi päätin pyöräillä töihin joka päivä. Lisäksi aloin suunnilleen laskea sekä kulutettuja että saatuja kaloreita (tarkoittaen sitä, että koetan arvioida syömisiäni vähän ja kirjaan niitä ylös, ja käytän kaiken maailman sovelluksia arvioimaan paljonko tällainen liikuntamäärä kuluttaisi suunnilleen). Kalorien laskeminen sinällään ahdistaa, mutta jos vaikka summittainen kalorilaskenta hieman auttaisi..

Lisäksi aloitin (taas) joogailun.

Long time, no ocean

Vaihteeksi unohdin tämänkin blogin taas. Koetin houkutella taas Nebsukankin kirjoittelemaan, mutta saa nähdä miten siinä käy. :p Juuri nyt ei ole mitään järkevää sanottavaa mistään, joten pieni mainos:

Saappaattoman insta-account!

*

I apologize for forgetting blogging for a while. I tried to talk Nebulae over to keep blogging with me, but you never know. Link above is for my Instagram account.

Over and out.