perjantai 27. syyskuuta 2013

Rakkaudesta viileään vuodenaikaan

Olen runoillut viimeksi alkukesästä -11, ja nyt sitten viimein asettelin taas järkevän tekotaiteellisesti sanoja nätisti paperille. Aivan yhtä naurettavaa tämä on edelleen.

Paljaat varpaat puulattialla,
paleltaa.

Ilman hanskoja ulkosalla,
viluttaa.

Nenä juoksee karkuun,
kun
sade rummuttaa takaraivoa.

Kuppi kuumaa kaakaota
ja
kuinka rakastankaan syksyä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti