Lukiossa huomasin, kuinka vähän sanottavaa minulla oikeastaan on mistään "todellisesta". En ollut perillä mistään ja vielä vähemmän osasin muotoilla mielipiteitäni selkeäksi tekstiksi, joka vakuuttaisi lukijansa. Inhosin esseen kirjoittamista enemmän kuin mitään.
Ensimmäisellä äidinkielen kurssilla meitä pyydettiin kirjoittamaan arvio omasta suoriutumiskyvystä, kun kukaan ei vielä tiennyt mitä todella tuleman piti. Muistan olleeni optimistinen, ehkä hivenen ylimielinenkin kirjoittaessani paperiin, kuinka uskon olevani vahvoilla kirjoitustaustani vuoksi. Olinhan minä kirjoitellut itsekseni vaikka ja mitä ja netissäkin saanut siitä hyvää palautetta. Vaan niin sai pieni Saappaaton huomata, että tarinankerronta ja asiatekstin kirjoitus todellakin ovat kaksi täysin eri lajia.
Koska tänä vuonna pyritään poistumaan mukavuusalueelta, voidaan hieman harjoittaa siis "asiatekstejäkin". Pyrkimyksenä on kirjoittaa silloin tällöin sopivan aiheen sattuessa mieleen jonkinlaista mielipiteen tynkää tai muuten vain asiallista tekstiä. Että tulisi tännekin vähän jotain muuta kuin vain sitä ainaista "mikä tänään vituttaa" jaarittelua. Saa nähdä mitä tästä tulee.
Jos jollain nyt on hyviä haasteita heittää, aiheideoita otetaan mielellään vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti