Ajatuksia ja ahdistusta

Kuten yleensä, tämäkin merkintä menee lähinnä avautumisen puolelle, mutta kun alkaa ahdistaa.

Olen miellyttämisenhaluinen persoona. Minusta tuntuu, että annan itsestäni hirveän tärkeilevän, vittumaisen ja kylmäkiskoisen kuvan, mutta oikeasti välitän. Välitän muista, etenkin läheisistäni ja välillä välitän vähän liikaakin.

Oli ajanjakso, kun en saanut nukuttua kunnolla, kun eräs nuorimies puhui minulle itsemurhasta. Hän suunnitteli sitä, mietti yksityiskohtia, selosti minulle ja minä kilttinä tyttönä käytin hyvin paljon energiaa siihen, että saisin hänen päänsä kääntymään. Tein tyhjiä lupauksia, joista en ole ylpeä, mutta joista silloin paniikissa aioin oikeasti pitää kiinni. Hänen vaiheensa meni kuitenkin ohi ja niin menivät lupauksenikin.

Valkyria sanoi minulle silloin, että murehdin liikaa. Että kulutan itseni puhki muiden ongelmilla, asioilla joille en voi mitään. Mutta kun! Minua ahdistaa kääntää selkäni, jos edes luulen, että sillä voisi olla pienintäkään merkitystä, mitä minä teen. Jos saan edes aavistuksen siitä, että minä voisin ehkäpä oikeasti vaikuttaa.

Sitä, mitä Valkyria ei sanonut ääneen ja minkä tajuamisessa minulla on kestänyt reilu kaksi vuotta on se, että aiemmin mainitun nuorenmiehen tapaan Valkyriakin kuluttaa minua. Todella, todella kuluttaa. Olemme yhteydessä päivittäin. Soittelemme, keskustelemme somessa* ja laitamme viestejä pitkin päivää. Hänellä on masennusta, itsetunto-ongelmia, ahdistusta, asioita, jotka kuluttavat ihmistä sisältä. Ja kun me jaamme niitä, se kuluttaa minuakin. Sellainen minä olen.

Minulle tulee kausia, kun en yksinkertaisesti jaksa. Olen päästänyt hänet niin lähelle, että välillä se yksinkertaisesti vain on aivan liikaa. Tarvitsen tauon. Mutta enhän minä voi vain sanoa hänelle, että hän kuluttaa minut puhki. Tunnen hänet, Valkyria ottaisi sen vain hyvin, hyvin henkilökohtaisena loukkauksena ja minä kaikessa miellyttämisenhalussani olisin hyvin, hyvin ahdistunut.

Niinpä minä vain otan etäisyyttä, mitä en osaa tehdä hienovaraisesti. En vastaa hänen viesteihinsä tai puheluihinsa. Ilmoitan lyhyellä tekstiviestillä, että olen ollut ja tulen olemaan kiireinen for God knows how long. En anna hyvää selitystä käytökselleni. Minulla ei ole hyvää selitystä, joka ei loukkaisi hänen tunteitaan.

Näin vuotta myöhemmin on hyvä sanoa, kuinka hölmö olin silloin, kun mainittu nuorimies avautui minulle. Istuin tietokoneeni edessä tuijottaen hänen kirjoittamiaan ahdistuneita sanoja ja nieleskelin kyyneleitäni. Rakas pikkusiskoni totesi minulle silloin, ettei se olisi mitenkään minusta kiinni, tapahtui mitä tapahtui. Että päätös oli jo tehty, enkä minä oikeasti pystyisi siihen vaikuttamaan. Ja niin minä väsyin yrittämään.

Hän ei tehnyt itselleen mitään. En tiedä onko totta, ettei käytökseni vaikuttanut yhtään, mutta olisihan se hienoa ajatella, että se, kuinka puhuin hänen kanssaan päivittäin, puoliksi pakotin hänet kertomaan minulle kaikenlaista, että se todella olisi tehnyt jonkinlaisen vaikutuksen. Vakuuttanut, että joku oikeasti välittää.

Nyt, Valkyria pisti minulle viestin.

"Hemmetti, mä tarvitsen sua.."

 Hyvin epäreilu ja ahdistava viesti silloin, kun itse tarvitsee taukoa.

-
*sosiaalinen media