Sain sitten vihdoin ja viimein kahlattua ensimmäisen kirjan kannesta kanteen tänä vuonna. Torey Haydenin kirjoittama fiktiivinen romaani Viattomat päätyi allekirjoittaneen hyllyyn jouluna, kun mies ihanana oli sen "pyynnöstä" hankkinut.
Viattomat (Innocent foxes)
Kirjoittanut: Torey Hayden
Kustantaja: Otava
Ensimmäinen virke: "Kolme päivää Jamie Leen kuoleman jälkeen Dixie oli vähällä jäädä filmitähden ajaman auton alle."
Olen tutustunut Haydenin tuotantoon hyvin perinpohjaisesti, vain kaksi teosta on lukematta, toinen siksi, etten ole sitä saanut käsiini ja toinen on työn alla. Viattomat on hyvin tyypillinen näyte Haydenin tyylistä. Vaikka aiheet ja tapahtumat ovat yleensä Haydenin kirjoissa raskaita ja ahdistavia, hänen tekstinsä on pääosin helposti luettavaa ja mukaansa tempaavaa. Tämän osalta Viattomat ei ollut poikkeus.
Vaikka Hayden on mielestäni ehdottomasti hyvä ja viihdyttävä kirjailija, hänen kirjansa toistavat samaa kaavaa. Alussa tarinan kannalta keskeinen lapsi on aivan helvetin rasittava ja myöhemmin tästä kuoriutuu varsinainen pikku enkeli. Ehkä kaikki lapset ovat pieniä enkeleitä syvällä sisimmässään? Sopivasta ennalta-arvattavuudesta huolimatta kirjoja jaksaa kuitenkin lukea, kerta toisensa jälkeen. Suorastaan syyhysin päästä Viattomien kimppuun, vaikka lopputulema oli suhteellisen arvattavissa jo alkumetreillä.
Ei se määränpää, vaan se matka.
Viattomat vie lukijansa matkalle kesyttämättömään Montanaan, jossa kaksi hyvin erilaista maailmaa kohtaavat, luoden ristiriidallaan tietynlaisen surrealistisuuden tunteen. Olen aiemminkin itsekseni todennut, ettei Haydenin vahvuus kuitenkaan lepää fiktiivisessä tekstissä (tai sitten se on vain minun päässäni). Henkilökohtaisesti välitän enemmän hänen (enemmän tai vähemmän) tosiasioihin perustuvista teoksistaan, vaikka sopivaa surrealistisuutta löytyy niistäkin.
Tämä oli lukukokemuksena miellyttävä ja etenkin kolme viimeistä puheenvuoroa jättivät jälkeensä sopivanlaisen haikeuden, joka jää silloin, kun haluaa tietää jotakin enemmän. Tarina jätti jälkeensä paljon kysymyksiä, vaikka se tärkeimmät vastaukset antoikin. Jos tähtiä pitäisi antaa, saisi tämä 3½-4 ja Viattomat ei onnistunut tipauttamaan Haydenia suosikkikirjailijoideni listalta.
Kaikin puolin positiivinen lukukokemus siis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti