No näin Saappaattoman Kisulin :3 inspiroimana aloin itse pohtia
lähinnä suhdettani ruokaan, joka juoksee siellä jossain
syömishäiriöiden, neuroottisuuden ja välinpitämättömyyden
välimaastossa.
Jos katson omia ruokailutottumuksia pienenä, näen jonkinlaista
ristiriitaa siinäkin. Olin pienenä todella laiha, siitä sain
kiittää jotain ”mystistä” virusta mikä ei kuulemma ollut
meinannut minusta lähteä mihinkään suuntaan. Laihuuttani ehkä
ruokki osaltaan myös nirsouteni. Olin todella huono syömään.
Ruoan piti näyttää tietynlaiselta, maistua tietynlaiselta ja ennen
kaikkea sen piti tuoksua siedettävältä. Jossain vaiheessa
kuitenkin paino alkoi nousta epäterveellisiin sfääreinhin
ala-asteikäsenä. Kotonamme nimittäin oli useasti herkkuja, joista
allekirjoittanut ei pystynyt/älynnyt pysyä erossa. Tai olin kai
hieman lellittykin kun mitään ei kovin paljoa kielletty.
Mietityttihän se oma paino jo ala-asteella, ja sain muutamaan
otteeseen kuulla olevani lihava luokkatovereilta. Itse en osannut
tuon ikäisenä yhdistää, paino-ongelmaani ruokailutottumuksiin.
Yläasteelle mentäessä minua vaivasi jonkin näköinen
ulkonäköahdistus. Muutokset tapahtuivat aika nopeasti etten
itsekään oikein kaikkea tajunnut. Mässyjen ja huonon ruoan
ahmiminen siirtyikin syömättömyyteen. Putosihan se paino nopeasti
sinne normaalin rajamaille 60kg. Jälkeenpäin katsottuna
terveellistä se ei ollut. Olin aneeminen, jatkuvasti pyörrytti.
Omaa terveyttäni aloin vihdoin epäillä jo itsekin, kun erään
kouluretken päätteeksi tuuperruin moottoritielle. Koulussakin eräs
opettaja huomautti nopeasti laihtumisesta mutta sehän kuitattiin
pituuskasvun piikkiin vaikka tämä leidi ollut pituutta paljoa
kasvanutkaan. Terveydenhoitajakin uteli painon pudotuksestani, mutta
vastaukseksi annoin pelkän ”jätin turhat syömiset pois” mikä
terveydenhoitajan korviin kuulosti miellyttävältä mutta mitä
todella tarkoitin oli, että ne syömiset oli lähes kokonaan jätetty
pois.
No lukion ja yläasteen väliin onkin mahtunut jos minkälaista
ongelmaa. Eräässä masennusvaiheessa, painoni alkoi jälleen
nousemaan. Hävettää myöntää, mutta seurustelun jälkeen
tämänkin tyllerön perä alkoi leventyä entisestään. Taisin
korkeimmillani painaa lähemmäs 80kg, kunnes koko homma alkoi
jälleen vituttaa. Laihdutus jälleenkään ei ollut tervettä. Kävin
päivittäin 30minuutin juoksulenkillä, ruoaksi vedin yksinäisen
paahtoleivän tai pari, jos oikein kovasti poltteli, nälän korvasin
vedellä, sokerinhalun omenalla. Jälleen kun jälkeenpäin mietin
niin hulluhan tuollainen dieetti oli n.10kg painonpudotuksesta
huolimatta. Ehkäpä tätä huonoa ruokailua edesautti addiktioni
internettiin ja peleihin, jolloin oli helppo unohtaa nälkänsä.
Ikävää mutta nälkäänkin tottuu, pian sitä ei tunne lainkaan.
Jos päivän päätteeksi oli huono olo hoin itselleni olevani ylpeä
kun en ole sortunut, näin sain itseni pidettyä tyytyväisenä jos
tuo ”paha” nälkä vaivasi. Itsepetos on kamala asia.
Vaaka on SAATANASTA!! En ole sille astunutkaan tuon laihdutusepisodin
jälkeen. Osittain siitä syystä etten uskalla, osittain koska koen
vaa'an turhana. Olen kuitenkin viimeaikoina ahdistuksissani
seuraillut omia syömisiäni.. taas.. Mieleni jakautuu kahteen,
toinen käskee olla syömättä ja toinen pirulainen huutaa, että
syö ihan helvetisti. Toisilla on enkeli ja piru olkapäillä,
minulla kaksi pirua. Kultaista keskitietä en ole vielä löytänyt.
Olen kuitenkin jo aika tympääntynyt siihen etten saa mistään
ruokavaliosta kiinni; joko syön liian huonosti tai sitten liian
huonoa ruokaa. Joskus ei vain jaksa kiinnostaa. Pahiten tuo näkyy päivittäisessä jaksamisessakin.
Voisin huvikseni heittää terveyshaasteen Saappaattomalle ja
muillekin. Saappaattomasta nyt ei pullanmussuttajan näköistä saa
tekemälläkään, mutta jokaisella naisella tuntuu olevan se jokin
kohta kehosta (tai kohdat) jotka omasta mielestä ovat löllöt tai
muuten vaan epämääräiset. Kiinteytys kelpaisi kyllä
allekirjoittaneellekin, mutta jos edes ensimmäiseksi haasteeksi
ottaisin terveet elämäntavat ja laihduttamisen takaisin normaaliin
rajoihin. Haasteeseen kuuluu terve ruokailu, urheilu ja
painonpudotus/kiinteytys, mikä kenenkin tavoitteeseen sopii. :)
Voitaisiin ottaa viikottaiseksi (tai useammin) tavaksi postata
kuulumiset näiltä tiimoilta; miten on tavoitteissa pysynyt,
millaiset tavoitteet on asettanut, mitä on syönyt ja miten
urheillut. Jos minäkin saisin vihdoin suhteeni ruokaan
tervehenkiseksi ettei tarvitsisi vaikuttaa ihan jakomielitautiselta. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti