Ihanaa, että sain Nebulaen pohdiskelemaan omalla merkinnälläni, kun itsepohdiskelin tätä hänen Suomi-merkintäänsä eilen vielä töissäkin. :D En niinkään kannanottona rasismiin tai tähän hänen nostamaansa kohuun vaan ihan vain otsikointia.
Tähän suuntaan ajatuksiani tökkäsi myös työkaverini, joka oli viettänyt joulunsa Unkarissa ja nyt turvallisesti kotimaan kamaralle päästyään totesi: "Kyllä Suomessa asiat on niin hyvin." Hän viittasi muun muassa siihen, kuinka meillä ei ole yhtä paljoa kodittomia, meidän kaduillamme ei kuole päivittäin niin paljoa lapsia.
Kyllä, jotkut asiat Suomessa ovat niin perkeleen hyvin. Olemmehan me hyvinvointivaltioiden kärkipäässä, totta helvetissä joidenkin asioiden on pakko olla hyvin.
~
Lainaus Nebulaelta:
Kansa taitaa tässäkin jakaantua kahteen leiriin; toisten mielestä Suomi todella on paska maa, toiset tuntuvat lähinnä kieltävän kaiken negatiivisen Suomesta.
Henkilökohtaisesti tekisin tämän kahtiajaottelun sijaan myös kolmannen ryhmän, joka tiedostaa, ettei kaikki ole hyvin, myöntää sen itselleen ja pitää sitä silti lottovoittona syntyä Suomeen. Tämä kultaisen keskitien realistijoukko (joka yleensä vaikenee kiistatilanteissa, kuten suurinta massaa edustavan keskiarvoihmisen kuuluukin) voidaan edelleen jakaa kahteen alaryhmään: Niihin, jotka tyytyvät siihen, mitä on ja niihin, jotka haluavat parantaa siellä, missä parantamisen varaa on.
Vaikka itse yleisesti ottaen jokaisella elämän saralla kuulunkin ryhmään, joka tyytyy siihen mitä saa ja osoittaa pienissäkin käänteissä sopivaa muutoskielteisyyttä, en silti aina tahdo ymmärtää sitä, miksi asioiden pitäisi mennä tapaan A, jos tapa B on oikeasti parempi. Se, miten tavan B paremmuus todennetaan niille vastarannan kiiskille, onkin sitten asia aivan erikseen.
~
Toinen lainaus Nebulaelta:
Jos puhutaan suomalaisten yhteisestä itsetunnosta sanoisin sen olevan oikeasti heikko.
Allekirjoitan tämän. Osittain kansamme itsetunnon heikkous johtunee siitä, että olemme edelleen se pieni takapajuinen pitäjä Euroopan laitamilla, ainakin omissa mielissämme. Mutta todellisuudessa Suomi menestyy, joillain osa-alueilla me näytämme muulle maailmalle närhen munat! Olemme olemassa, emme osana Venäjää tai Ruotsia, vaan itsenäisenä Suomena, joka tekee maailmalla paljon. Joka näkyy.
Nyt meidän pitäisi päästää irti tästä junttimaisesta ajattelusta, että olisimme maailman talonpoikia. "Katajainen kansa, jonka itsesäälin määrä, ei mittaa järki eikä Kärki määrää", laulaa Eppu Normaalikin Murheellisten laulujen maassa. Maailma on muuttunut siitä, kun sisulla hiihdettiin kouluun 30km, koko matka ylämäkeen, oli suunta mikä tahansa, muutama kymmen sutta juoksemassa perässä. Meidän pitää päästää irti siitä, mitä olimme, muistella sitä sopivalla ylpeydellä ja rakentaa uusi, päivitetty minäkuva.
Se on vanha vitsi, että Helsingin kaduilla olisi jääkarhuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti